Differentiaaliyhtälöt/Esimerkkejä ja sovelluksia

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malline:Differentiaaliyhtälötkirja

Esimerkkejä ja sovelluksia

Tässä luvussa käydään läpi lisää esimerkkejä differentiaaliyhtälöiden ja alkuarvotehtävien ratkaisuista käyttäen edellisissä luvuissa käsiteltyjä työkaluja. Lisäksi osassa esimerkeistä on tarkoitus soveltaa differentiaaliyhtälöitä luonnontieteiden käyttöön.

Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä

Esimerkki 1.1

Ratkaise differentiaaliyhtälö x′+xt+1=t2+t, kun t>−1.

Ratkaisu

Kirjoitetaan DY muodossa

x′(t)+1t+1x(t)=t2+t,

jolloin havaitaan, että kyseessä on lineaarinen DY. Funktiot t↦1t+1 ja t↦t2+t ovat molemmat jatkuvia, kun t>−1. DY:n integroiva tekijä on μ:]0,∞[→ℝ,

μ(t)=e∫0tdss+1=e|0tln⁡(s+1)=eln⁡(t+1)−ln⁡1=t+1

DY:n ratkaisu on tällöin

x(t)=1μ(t)[∫0tμ(s)(s2+s)ds+C]=1t+1[∫0t(s+1)(s2+s)ds+C]=1t+1[∫0t(s3+2s2+s)ds+C]=1t+1[|0t(14s4+23s3+12s2)+C]=1t+1[14t4+23t3+12t2+C]=t44(t+1)+2t33(t+1)+t22(t+1)+Ct+1

Vastaus: x:]−1,∞[→ℝ,x(t)=t44(t+1)+2t33(t+1)+t22(t+1)+Ct+1, missä C∈ℝ on vakio.

Esimerkki 1.2

Ratkaise differentiaaliyhtälö x′=1+x2.

Ratkaisu

Jos määritellään funktiot g:ℝ→ℝ,g(t)≡1 ja h:ℝ→ℝ,h(x)=1+x2, niin huomataan, että DY on muotoa x′(t)=g(t)h(x), eli se on separoituva. Separoituvan DY:n ratkaisu vaatii sen, että h(x)>0 kaikilla x. Tämä toteutuu koko määrittelyjoukossa ℝ, joten ratkaisua ei tarvitse rajoittaa. Separoidaan DY:

1h(x)dx=g(t)dt11+x2dx=dt

Integroidaan yhtälö puolittain käyttämällä tietoa ddxarctan⁡x=11+x2:

∫dx1+x2=∫dtarctan⁡x=t+C|tantan⁡(arctan⁡x)=tan⁡(t+C)x=tan⁡(t+C)

Tangentti on määritelty esimerkiksi välillä ]−π2,π2[, joten −π2−C<t<π2−C.

Vastaus: x:]−π2−C,π2−C[→ℝ,x(t)=tan⁡(t+C), missä C∈ℝ on vakio.

Esimerkki 1.3

Ratkaise differentiaaliyhtälö t2x′+x=0, kun t>0.

Ratkaisu

Koska t>0, voidaan DY jakaa puolittain t2:lla:

Esimerkissä 1.3 selvitetyn funktion kuvaajia vakion C eri arvoilla

x′(t)+1t2x(t)=0

Tämä on lineaarinen homogeeninen DY. Sen integroiva tekijä on μ:]1,∞[→ℝ,

μ(t)=e∫1ts−2ds=e|1t−s−1=e−t−1+1=1et−1−1

DY:n ratkaisu on tällöin

x(t)=Cμ(t)=Cet−1−1=Cee1/t=Ceet

Koska integrointivakio on mielivaltainen, voidaan merkitä C~=C/e, jolloin x(t)=C~et.

Vastaus: x:]0,∞[→ℝ,x(t)=Cet, missä C∈ℝ on vakio.

Esimerkki 1.4

Ratkaise tämän wikikirjan ''logona'' toimiva differentiaaliyhtälö

dxdt=xet.

Ratkaisu:

Jos määritellään funktiot g:ℝ→ℝ,g(t)=et ja h:ℝ→ℝ,h(x)=x, niin huomataan, että DY on muotoa x′(t)=g(t)h(x), eli se on separoituva. Separoituvan DY:n ratkaisu vaatii sen, että h(x)>0 tai h(x)<0 kaikilla x. Tämä toteutuu vain, jos x>0tai x<0 vastaavasti. Separoidaan DY:

1h(x)dx=g(t)dt1xdx=etdt

Integroidaan yhtälö puolittain ja ratkaistaan x:

∫1xdx=∫etdtln⁡x=et+Celn⁡x=eet+Cx=eCeet

Koska integrointivakio on mielivaltainen, voidaan merkitä C~=eC, jolloin x(t)=C~eet. Ratkaisuun pääsemiseksi vaadittiin, että x>0 tai x<0. Koska es>0 kaikilla s∈ℝ, pitää valita x>0.

Vastaus: x:ℝ→ℝ,x(t)=Ceet, missä C∈]0,∞[ on vakio.


Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä

Esimerkki 2.1

Ratkaise differentiaaliyhtälö

x″(t)−3x′(t)−10x(t)=5e−4t.

Ratkaisu: Tämä on vakiokertoiminen, ei-homogeeninen differentiaaliyhtälö. Ratkaisua varten pitää ensin ratkaista vastaava homogeeninen DY, jonka jälkeen epähomogeenisen osan osaratkaisu löytyy ''sivistyneen arvauksen'' avulla.

Alkuperäistä DY:tä vastaava homogeeninen DY on

x″−3x′−10x=0.

Sen karakteristinen yhtälö on

λ2−3λ−10=0,

jonka juuret ovat λ1=−2 ja λ2=5. Homogeenisen osan ratkaisu on lauseen 5 nojalla muotoa

x1(t)+x2(t)=c1eλ1t+c2eλ2t=c1e−2t+c2e5t.

Koska DY:n vasemmalla puolella oleva funktio q(t)=e−4t on eksponenttifunktio ja koska λ1 tai λ2 eivät ole karakteristisen yhtälön juuria, on epähomogeenisen osan osaratkaisu lauseen 7 nojalla:

x3(t)=Ke−4t

jollakin K∈ℝ. Yleinen ratkaisu on muotoa

x(t)=x1(t)+x2(t)+x3(t)=c1e−2t+c2e5t+Ke−4t.

Ratkaistaan vakio K sijoittamalla tämä ratkaisu alkuperäisen DY:n lausekkeeseen:

x′(t)=−2c1e−2t+5c2e5t−4Ke−4t ja

x″(t)=4c1e−2t+25c2e5t+16Ke−4t

Siis

5e−4t=x″(t)−3x′(t)−10x(t)=4c1e−2t+25c2e5t+16Ke−4t−3(−2c1e−2t+5c2e−5t−4Ke−4t)−10(c1e−2t+c2e−5t+Ke−4t)=(4+6−10)c1e−2t+(25−15−10)c2e5t+(16+12−10)Ke−4t=18Ke−4t

Ratkaistaan tästä vakio K:

5e−4t=18Ke−4t‖:18e−4t(≠0∀t∈ℝ)K=518

Vastaus: x:ℝ→ℝ, x(t)=c1e−2t+c2e5t+518e−4t, missä c1,c2∈ℝ ovat vakioita.

Ensimmäisen kertaluvun alkuarvotehtäviä

Esimerkki A.1

Psykologien mukaan ihminen voi oppia korkeintaan tietyn määrän merkityksettömiä sanoja riippumatta siitä, kuinka kauan aikaa opettelemiseen on käytettävissä ja että oppimisen nopeus on verrannollinen vielä oppimattomien sanojen määrään. Jos tämä määrä on 100 sanaa, toteuttaa oppimisen nopeus differentiaaliyhtälön

dwdt=k(100−w),

missä k on positiivinen vakio ja w(t) on ajan t (minuutteina) kuluessa opittujen sanojen määrä. Ratkaise differentiaaliyhtälö, kun tiedetään, että alussa opittujen sanojen lukumäärä on nolla.[1]

Ratkaisu

Kun järjestellään termejä uudelleen, huomataan, että kyseinen DY on lineaarinen ja vakiokertoiminen:

w′(t)+kw(t)=100k,t≥0

Lisäksi tehtävänannosta selviää alkuarvo:

w(0)=0

DY:n integroiva tekijä on μ:]0,∞[→ℝ,

μ(t)=e∫0tkds=ek|0ts=ekt

DY:n ratkaisu on tällöin

Esimerkissä A.1 selvitetyn funktion kuvaajia vakion k eri arvoilla. Funktiolla on asymptootti w=100 (vaakasuora katkoviiva).

w(t)=1μ(t)[∫0tμ(s)⋅100kds+C]=1ekt[100k∫0teksds+C]=e−kt[100k|0teksk+C]=e−kt[100ekt+C]=100+Ce−kt

Sijoitetaan alkuarvotieto yhtälöön (t=0,w=0):

0=100+Ce−k⋅00=100+C||−100C=−100

Vastaus: w:[0,∞[→ℝ,w(t)=100(1−e−kt)

Esimerkki A.2

Ilman aiheuttaman vastusvoiman suuruus liikkuvaan kappaleeseen noudattaa yhtälöä

FD=12CρAv2,

missä C on kappaleen muodosta riippuva vakio, ρ on ilman tiheys, A on kappaleen nopeuden suuntaan nähden kohtisuora pinta-ala ja v on kappaleen vauhti.[2]

a) Lähtien liikkeelle Newtonin 2. laista ∑iFi=ma, missä m on kappaleen massa (vakio) ja a sen kiihtyvyys, johda yhtälö vapaasti putoavan kappaleen vauhdille ajan funktiona, kun kappale lähtee putoamaan levosta ja siihen vaikuttavat Maan vetovoima FG=mg, missä g on vakio ja ilmanvastus FD. Parametrit C, ρ ja A ovat kaikki ajan suhteen muuttumattomia vakioita.

b) Osoita, että kappaleen pudotessa kauan (t→∞) se saavuttaa lopulta terminaalinopeuden vmax=2mgCρA.

Ratkaisu:

a) Koska ollaan kiinnostuneita ainoastaan liikkeelle lähdöstä ja sen jälkeisistä tilanteista, voidaan määrittelyjoukoiksi asettaa t≥0. Jos sovitaan positiivinen tarkastelusuunta alaspäin, on Newtonin 2. lain mukaan putoavan kappaleen liikeyhtälö

∑iFi=FG−FD=mamg−12CρAv2=ma

Kiihtyvyys a on kappaleen vauhdin derivaatta ajan suhteen:

mg−12CρAv(t)2=mv′(t)

Järjestellään termejä uudelleen:

v′(t)=g−12mCρAv(t)2=g−kv(t)2,

missä k=CρA2m on vakio. Jos määritellään funktiot f:[0,∞[→ℝ,f(t)≡1 ja h:[0,∞[→ℝ,h(v)=g−kv2, niin v′(t)=f(t)h(v), eli DY on eksakti. Separointi on mahdollista vain, jos h(v)>0 kaikilla v∈[0,∞[. Ratkaisua joudutaan siksi ehkä myöhemmin rajoittamaan siten, että g>kv2 tai g<kv2, eli että 0≤v<gk tai v>gk Separoidaan DY:

1h(v)dv=f(t)dt1g−kv2dv=1dt

Integroidaan yhtälö puolittain. Oikea puoli on hyvin yksinkertainen, mutta vasen puoli vaatii pientä avaamista. Onneksi tiedetään, että jos b>0 on vakio, niin

∫1b2−x2dx=1bartanh(xb) (hyperbolinen arkustangentti)

Näin ollen

∫1g−kv2dv=∫1/kgk−v2dv=1k∫1(gk)2−v2dv=1k1gkartanh(vgk)+c=1gkartanh(vkg)+c

Siis

t=1gkartanh(vkg)+c

Ratkaistaan tästä yhtälöstä nopeus:

t=1gkartanh(vkg)+c(t−c)gk=artanh(vkg)|tanhtanh⁡((t−c)gk)=vkgv=gktanh⁡((t−c)gk)

Tiedetään, että tanh⁡(x)<1 kaikilla x∈ℝ, joten ratkaisulle saadaan myös yläraja:

v<gk

Ratkaistaan vielä vakio c, kun tiedetään, että kappale lähtee levosta. Sijoitetaan ratkaisuun v=0 ja t=0:

0=gktanh⁡(−cgk)||:gk0=tanh⁡(−cgk)⇔−cgk=0⇔c=0

Esimerkki A.2: Putoavan kappaleen vauhti ajan funktiona, kun ilmanvastus otetaan huomioon

Siis kappaleen nopeus on

v:[0,∞[→ℝ,v(t)=gktanh⁡(gkt)=2mgCρAtanh⁡(gCρA2mt)

b) Tiedetään, että limx→∞tanh⁡(x)=1.[3] Tällöin kappaleen terminaalinopeus on

vmax=limt→∞v(t)=limt→∞gktanh⁡(gkt)=gklimt→∞tanh⁡(gkt)=gk=2mgCρA

Q.E.D.


Vastaus: a) v:[0,∞[→ℝ,v(t)=2mgCρAtanh⁡(gCρA2mt)

Esimerkki A.3

Ratkaise alkuarvotehtävä

{(t2+2x+1)x′+2tx−9t2=0x(0)=−3

Ratkaisu:

Huomataan, että funktiolle u:ℝ2→ℝ,u(x,t)=x2+(t2+1)x−3t3 pätee

∂u∂x(t,x)=2x+t2+1 ja

∂u∂t(x,t)=2tx−9t2

DY on siis eksakti ja sen ratkaisu on u(t,x)=C, missä C∈ℝ on vakio:

x2+(t2+1)x−3t3=C.

Tässä vaiheessa DY on tavallaan jo ratkaistu, joten vakio C voidaan määrittää alkuarvon avulla. Sijoitetaan yhtälöön t=0 ja x=−3:

C=(−3)2+(02+1)⋅(−3)−3⋅03=6

Ts. DY:n ratkaisu on x2+(t2+1)x−3t3−6=0. Ratkaistaan sitten xsuljetussa muodossaan käyttämällä 2. asteen yhtälön ratkaisukaavaa:

x(t)=−(t2+1)±(t2+1)2−4(−3t3−6)2=−t2−1±t4+2t2+1+12t3+242=−t2−1±t4+12t3+2t2+252

Tuloksena on kuitenkin kaksi eri funktiota, joten pitää päättää, kumpi etumerkki ± ratkaisuun kelpaa. Tämä selviää jälleen kerran alkuarvon avulla. Koska

−3=−02−1−04+12⋅03+2⋅02+252=−1−252=−1−52=−62 ja

−3≠−02−1+04+12⋅03+2⋅02+252=−1+252=−1+52=42=2,

niin ratkaisuksi kelpaa vain funktio

x(t)=−t2−1−t4+12t3+2t2+252.

Vielä pitää selvittää sen määrittelyjoukko. Ko. funktio on määritelty reaaliluvuilla vain, jos neliöjuuren alla oleva lauseke on ei-negatiivinen: t4+12t3+2t2+25≥0. Tämä 4. asteen polynomin sisältävä epäyhtälö on haastava ratkaista, ja koska esimerkki käsittelee differentiaaliyhtälöitä, eikä epäyhtälöitä, tyydytään likiarvoihin: t≤−11,8 tai t≥−1,40. Alkuarvokohta t=0 toteuttaa jälkimmäisen ehdon, joten se on määrittelyjoukon alaraja.

Vastaus: x:[−1,40;∞[→ℝ, x(t)=−12(t2+1+t4+12t3+2t2+25)


Toisen kertaluvun alkuarvotehtäviä

Esimerkki B.1

Esimerkki B.1

Ratkaistaan luvun johdatus differentiaaliyhtälöihin esimerkki 2:

Tarkastellaan kattoon ripustettua matemaattista heiluria. Ajanhetkellä t heiluri muodostaa pystytason kanssa kulman θ(t). Olkoon heilurin langan pituus l>0 ja langan päässä olevan punnuksen massa m>0 (voidaan olettaa, että langan massa on merkityksettömän pieni punnuksen massaan nähden). Gravitaatiokentän putoamiskiihtyvyys on g>0. Ajanhetkellä t=0 heilurin kulma pystytasoon nähden on θ0≪1rad ja heiluri lähtee liikkeelle kulmanopeudella ω0 langan kiinnityspisteeseen nähden. Ratkaistaan siis alkuarvotehtävä

{θ″(t)+glsin⁡(θ(t))=0θ′(0)=ω0θ(0)=θ0


Ratkaisu: Koska meillä ei vielä ole työkaluja epälineaaristen 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöiden ratkaisemiseen, tyydytään linearisoimaan alkuperäinen DY. Oletetaan alkunopeus tarpeeksi pieneksi, jotta jokaisella ajanhetkellä kiertokulma θ≤θ0≪1rad. Tällöin voidaan käyttää pienen kulman approksimaatiota

limθ→0sin⁡θθ=1,

eli sin⁡θ≈θ. DY muokkautuu muotoon

θ″(t)+glθ(t)≈0.

Selkeyden vuoksi merkitään linearisoitua muuttujaa θ̂:lla, jolloin DY on

θ̂″(t)+glθ̂(t)=0.

Koska g,l>0, voidaan merkitä käytännöllisyyssyistä

k:=gl.

Ts.

θ̂″(t)+k2θ̂(t)=0.

Tämä on vakiokertoiminen, homogeeninen DY. Sen karakteristinen yhtälö on

λ2+k2=0,

eli

λ2=−k2.

Karakteristisen yhtälön juuret ovat

λ1,2=±ik.

DY:n ratkaisut ovat lauseen 5 nojalla muotoa

θ̂(t)=c1e0⋅tcos⁡(4⋅k2−022t)+c2e0⋅tsin⁡(4⋅k2−022t)=c1cos⁡(kt)+c2sin⁡(kt)

Käytetään alkuehtoa θ̂′(0)=ω0:

dθ̂(t)dt=−c1ksin⁡(kt)+c2kcos⁡(kt)

Tällöin

ω0=θ̂′(0)=−c1ksin⁡(k⋅0)+c2kcos⁡(k⋅0)=−c1k⋅0+c2k⋅1=c2k

Tästä saadaan

c2=ω0k=ω0lg.

Käytetään alkuehtoa θ̂(0)=θ0:

θ0=θ̂(0)=c1cos⁡(k⋅0)+c2sin⁡(k⋅0)=c1⋅1+c2⋅0=c1

Vastaus: t:[0,∞[→ℝ, θ(t)≈θ̂(t)=θ0cos⁡(glt)+ω0lgsin⁡(glt)

Esimerkki B.2

Äärettömän syvä, yksiulotteinen, suorakulmainen potentiaalikuoppa

Kvanttimekaniikassa potentiaalikuoppa tarkoittaa systeemiä, jossa hiukkasen (esimerkiksi elektronin) liike-energia rajoitetaan johonkin äärelliseen arvoon. Klassisen mekaniikan mukaan kyseisen hiukkasen kokonaisenergia voi tällöin olla mitä tahansa. Kvanttimekaniikassa hiukkasen energia voi kuitenkin saada vain tietyt arvot. Kokonaisenergian arvot ovat diskreettejä ja sanotaan, että energia on kvantittunut. Ajasta riippumattomassa tapauksessa tämä kokonaisenergia voidaan selvittää stationaarisen Schrödingerin yhtälön avulla:

−ℏ22mψ″(x)+V(x)ψ(x)=Eψ(x),

missä m on hiukkasen massa, ℏ=1,054571800⋅10−34J⋅s on redusoitu Planckin vakio, V on hiukkasen potentiaalienergia, E on hiukkasen kokonaisenergia ja ψ on hiukkasen paikan todennäköisyyteen liittyvä aaltofunktio. Ratkaistaan Schrödingerin yhtälö tapauksessa, jossa hiukkanen on vangittuna yksiulotteiseen, äärettömän syvään, suorakulmaiseen potentiaalikuoppaan, jonka leveys on L. Hiukkasen potentiaalienergiaa kuvaava funktio on

V(x)={0, jos |x|≤L2∞, jos |x|>L2.

Määrittelyjoukko on siis −L/2≤x≤L/2. Toisin sanoen ratkaistavana on reuna-arvotehtävä

{−ℏ22mψ″(x)+V(x)ψ(x)=Eψ(x)ψ(x)=0, jos x=L2ψ(x)=0, jos x=−L2

Tavallisuudesta poiketen ei tällä kertaa yritetä ratkaista DY:tä täydellisesti, vaan etsitään ainoastaan lauseke hiukkasen kokonaisenergialle E.

Ratkaisu:

Määrittelyjoukossa x∈[−L2,L2] potentiaalienergia on V(x)≡0, joten DY on

−ℏ22mψ″(x)=Eψ(x).

Merkitään lyhennyssyistä

k2:=2mEℏ2.

Näin voidaan tehdä reaalilukujen maailmassa, koska ℏ,E,m>0 . Järjestellään termejä uudelleen, jolloin DY muovautuu muotoon

ψ″(x)+k2ψ(x)=0,

joka on lineaarinen, vakiokertoiminen, homogeeninen DY. Sen karakteristinen yhtälö on

λ2+k2=0,

eli

λ2=−k2.

Karakteristisen yhtälön juuret ovat

λ1,2=±ik.

DY:n ratkaisut ovat lauseen 5 nojalla muotoa

ψ(x)=c1e0⋅xcos⁡(4⋅k2−022x)+c2e0⋅xsin⁡(4⋅k2−022x)=c1cos⁡(kx)+c2sin⁡(kx)

Ratkaistaan vakiot c1 ja c2 käyttäen reuna-arvoja (hiukkanen ei voi esiintyä potentiaalikuopan reunan ulkopuolella):

{0=ψ(−L2)=c1cos⁡(k⋅(−L2))+c2sin⁡(k⋅(−L2))=c1cos⁡(−kL2)+c2sin⁡(−kL2)0=ψ(L2)=c1cos⁡(k⋅(L2))+c2sin⁡(k⋅(L2))=c1cos⁡(kL2)+c2sin⁡(kL2)

Näiden yhtälöiden on oltava voimassa yhtä aikaa. Käytetään tietoa, että sini on pariton funktio ja kosini on parillinen funktio[4], jolloin saadaan kaksi yhtälöparia:

{−c1sin⁡(kL2)+c2cos⁡(kL2)=0c1sin⁡(kL2)+c2cos⁡(kL2)=0

Triviaaliratkaisu ψ≡0 ei kelpaa, joten c1≠0≠c2. Yhtälöparista saadaan joko

2c2cos⁡(kL2)=0‖:2c2(≠0)cos⁡(kL2)=0kL2=nπ2,n∈{±1,±3,±5,…}k=nπL,n∈{±1,±3,±5,…}

tai

−2c1sin⁡(kL2)=0‖:(−2c1)(≠0)sin⁡(kL2)=0kL2=nπ2,n∈{0,±2,±4,±6,…}k=nπL,n∈{0,±2,±4,±6,…}

Toisaalta tapaus n=0 joudutaan hylkäämään ratkaisusta, sillä se johtaisi tilanteeseen k=0, jolloin ψ≡0, joka on triviaaliratkaisuna kielletty. Siispä päädytään tilanteeseen

k=nπL,n∈ℤ∖{0}.

Tällöin, koska aiemmin merkittiin

k2:=2mEℏ2,

niin

n2π2L2=2mEℏ2.

Ratkaistaan tästä kysytty hiukkasen kokonaisenergia:

E=n2π2ℏ22mL2.

Samalla osoitettiin, että hiukkasen kokonaisenergia on diskreetti, koska n2 voi olla vain positiivinen kokonaisluku.

Vastaus: Hiukkasen kokonaisenergia on E=n2π2ℏ22mL2, missä n∈ℤ∖{0}.





Alaviitteet

  1. ↑ Canterburyn yliopisto: 100-level Mathematics Revision Exercises, Differential Equations, Assesment-style Question: First Order Differential Equations, viittauspäivämäärä 12.6.2019.http://www.math.canterbury.ac.nz/php/resources/math100/differential-equations/first-order-differential-equations.gif (englanniksi)
  2. ↑ Knight, Randall D. Physics for Scientists and Engineers, A Strategic Approach with Modern Physics, 3. painos, s. 174 − 175, Pearson, 2014. ISBN: 978-1-292-02078-5
  3. ↑ Hyperbolisten funktioiden määritelmien mukaan tanh⁡(x)=sinh⁡(x)cosh⁡(x)=12(ex−e−x)12(ex+e−x)=e−xe−x⋅ex−e−xex+e−x=1−e−2x1+e−2x→1−01+0=1, kun x→∞.
  4. ↑ Sini on pariton funktio, eli sin⁡(−t)=−sin⁡t kaikilla t∈ℝ. Kosini on parillinen funktio, eli cos⁡(−t)=cos⁡t kaikilla t∈ℝ.

Malline:Differentiaaliyhtälötkirja